Omassa työssäni kohtaan ja näen, että arki ja elämän haasteet ovat moninaisia ja vaativat erilaisten vaihtoehtojen etsimistä. Meidän on pidettävä huolta yhteisvastuullisesti kaikista niistä, jotka ovat avun tarpeessa. Ongelmien esiin tuonti ei yksistään riitä, vaan tarvitaan sellaisia tekoja ja ratkaisujen etsimistä missä eri elämän muodot otetaan huomioon.
Ihmiset joutuvat välillä kohtuuttomasti eri systeemien pompottelun kohteeksi ja toimeentulo on pirstaleista. Tästä syystä uskon, ettei syyperusteinen sosiaaliturva enää riitä vaan tilalle on löydettävä ratkaisuja, jotka vastaavat tämän päivän kehitystä ja elämisen malleja. Perusturvan on oltava sellainen, että se ottaa jouhevasti huomioon yksilölliset tarpeet ja täyttää näin inhimillisen elämisen mahdollisuudet.
Tämän päivän monista osista koottu sosiaaliturva kokonaisuus ei tue tämän päivän ihmisarvoista elämää. Byrokratiaa pitää purkaa ja esim. erilaiset perhemallit ja työn tekemisen tavat tulee ottaa huomioon turvaa rakentaessa. Turha byrokratia estää ihmisiä etsimistä erilaisia vaihtoehtoja olosuhteidensa korjaamiseen. Rakenteet pitää rakentaa niin, että se kannustaa eikä turhia loukkuja rakenneta aktiivisen elämisen mahdollistamiseen.
Vastuullinen vapaus parhaimmillaan ottaa huomioon ihmisiä itseään kunnioittavan ja arvoa antavan lähtökohdan rakentaa inhimillisen ja oikeuden mukaisen yhteiskunnan, jossa moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus saavat elää todeksi. Poliittinen voima löytyy rakentavasta yhteisöllisyydestä, yksilöitä unohtamatta. Inhimillisyys voi myös olla pääomaa, käyttövoima, jonka tavoittelun voi asettaa politiikan ohjenuoraksi. Tätä tahdon rohkeasti kannattaa ja tämän eteen tehdä töitä.