Olipahan aamu

Kahvikuppi kädessä junamatkalla

Olipahan aamu. Tai siis minulla oli hyvä aamu. Ei kiirettä, ehdin hyvin asemalle. Tikkurilan jälkeen aamuni saisikin sitten toisenlaisen käänteen.

Junan ovien edestä kuului kopsahdus. Sellainen, mikä ei kuulu junan normaaleihin ääniin. Nopea vilkaisu ympärille. Nousu ylös, reppu selkään ja sitten olinkin miehen luona, joka oli menettänyt tajuntansa. Minun lisäkseni tilanteessa oli nuorempi mies ja nainen. Nainen yritti saada junan kuljettajaan yhteyttä, ei saanut. Tässä vaiheessa tajuntansa menettänyt, minua vanhempi mies oli vironnut sen verran, että saatiin jututettua. Soitin kuitenkin hätäkeskukseen. Hätäkeskus jututti myös häntä. Ohjeeksi mies sai jäädä pois Pasilan asemalla.

Mies yritti kovin sanoa, että ei tässä mitään ja kyllä minä tästä nyt selviän. Istutin häntä kuitenkin koko matkan, mitä jäljellä oli. Asemalle tultaessa mies nousee seisomaan. Sanoin, että voin tukea häntä ja katsoa, että pääsee ambulanssiin. Tästä hetki ja mies menettää uudestaan tajuntansa.

Uusi soitto hätäkeskukseen. Toiset matkustajat auttavat hänet ulos junasta, toisten pitäessä junan ovia auki. Hän on taas hiukan vironnut. Minun jutellessa hätäkeskukseen ja toisten miettiessä, mihin menemme odottamaan ambulanssia, mies menettää tajuntansa taas. Totean, että mies kylkiasentoon nyt tähän laiturille, ei auta muu. Vanhempi nainen, joka oli tullut avuksi kantamaan miestä junasta, laittaa hänet. Jostain ilmestyy lääkäri. Mies virkoaa taas.

Lisäavuksi tullut nainen on hoitaja. Lääkäri ja tämä hoitaja jäävät odottamaan miehen kanssa ambulanssia. Me kolme ensin apuun mennyttä lähdetään kukin omaan suuntaan, mies on saanut ammattilaisia ympärille.

Iltapäivällä kotiin mennessä katsahdan vastapäiselle penkkiriville. Siellä näkyy tuttu nainen, hoitaja. Vaihdamme muutaman sanan. Mies oli päässyt ambulanssiin, ja vaikutti, ettei suurta hengen hätää ollut. Jotain pientä ja äkillistä.

Kiitos tästäkin päivästä ja kohtaamisista. Sain kuulla, miten tilanne päättyi. Ihmisillä on halu ja tahto auttaa, kun kanssaihmiset sitä tarvitsevat. Kenellekään ei ollut kiire töihin.

Nyt on hyvä aloittaa viikonloppu ja glögikausi.