Kategoria: Blogi

Kohtaamisen paikkoja

Kohtaamisen paikkoja

Sanotaan, että seuraavan hallituksen täytyy ottaa tavoitteeksensa työllistymisasteen nostamisen 75%. Se on kunnianhimoinen tavoite ja vaatii moninaisia toimia. Noiden prosenttien takana on erilaisia ihmisiä ja jokaisella heistä omanlaisensa tarina. Miten siis tukea heitä jokaista löytämään se oma polku, jota mennä eteenpäin.

Meidän pitää taata jokaisella omiin tarpeisiin sopiva palvelupolku. Oma työntekijä, joka kulkee rinnalla ja miettii erilaisia vaihtoehtoja edetä yhdessä asiakkaan kanssa. Ohjaamot ovat hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta. Tällä hetkellä Ohjaamoja on ympäri Suomea, mutta ne ovat kohdennettu alle 30-vuotiaille. Kokeiluja aikuisille on menossa kyllä, mutta ne eivät ole laajentuneet vielä kattamaan kovin isoa osaa kaupungeista tai edes kunnista. Näen, että tätä toimintaa pitää laajentaa myös aikuisia koskevaksi.

Aiemmassa työssäni etsivänä nuorisotyöntekijänä näin miten suuri merkitys aidolla kohtaamisella oli, kun selviteltiin ihmisten elämän suuntaa. Solmussa olevat asiat lähtivät aukeamaan ja saadulla yksilöllisellä tuella nuori alkoi löytää suuntaa tulevaan. Näitä kohtaamisen paikkoja meidän pitää luoda ja kehittää lisää. Täytyy selvittää voiko eri ministeriöiden rahoittamat hankkeet tehdä yhteistyötä TE-toimistojen ja Ohjaamoiden kanssa ja rakentaa sille oma toimintamallinsa, ettei TE-toimiston viranomaistyö ja velvoittavuus sekä yleensä hankkeiden vapaehtoinen osallistuminen ole ristiriidassa keskenään. Meidän pitää kehittää toimintamalleja siihen, miten voimme paremmin hyödyntää jo olemassa olevat resurssit. TE-toimistojen tehtäviä ja toimintatapoja on tarpeen tarkastella niin, että se tukee työllistymisasteen nostoa. Etsiä käytänteitä, jotka tukevat kohtaamiseen mahdollistavia tekijöitä ja näin lisäävät asiakkaiden tilanteen parempaa yksilöllistä tuntemusta.

Toinen suuri asia on, miten ratkaisemme niiden tilanteen, jotka joutuvat nyt olemaan syystä tai toisesta työttömänä, mutta eivät ole oikeutettuja kuitenkaan sairaslomaan tai eläkkeeseen. On etsittävä sellaisia keinoja, joilla saamme luotua yksilöllisen palvelun polun ilman turhaa byrokratiaa eri viranomaisten välissä sukkulointiin. Perustoimeentulo pitää turvata, turha kierre katkaista kohdentamalla palvelut asiakkaan tarpeita vastaaviksi.

Paljon valmistelua

Paljon valmistelua

Ennen kuin sunnuntai 14.4. koittaa on paljon valmistautumista ja tekemistä. Viime päivät on mennyt vaalikoneisiin vastaamisessa, kuvien valinnassa ja opettelemisessa käyttämään kuvakäsittelyohjelmia ja miten tehdä kaikenlaista muuta pientä. On pitänyt myös päättää, millaiset esitteet minulle tulee. Vielä pitää hioa viimeisen kuukauden vierailupaikat loppuun, jotta voi sanoa tehneen kaikkensa.

Kun tekee pienellä budjetilla kamppanjaa, luovuus saa kukoistaa ja kaverit ja heidän osaamisensa tulee kultaa arvokkaammaksi. Ja se vaatii myös suun avaamista ja välillä pientä onnen kantamoista, että kohdalle osuu oikea ihminen. Nyt olen mm. saanut ohjeet miten tekstittää videoita, vielä en ole koittanut miten se käytännössä onnistuu.

On ollut kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja jutella mitä moninaisempien ihmisten kanssa. Ajatusten vaihto on sillä tavalla hedelmällistä, että omat ajatukset ja käsityksetkin menevät eteenpäin. Vaikka itse tuolla kiertää ja antaa itsestä kaikkensa niin kyllä myös saa paljon. Saa vastakaikua ja kannustusta, mutta myös niitä hetkiä, jolloin saa viedä omaa ajatusta pidemmälle ja haastaa sitä omaa käsitystä asioista. Omat jutut ja ne mistä eniten tietää alkaa hahmottua tai oikeammin niistä puhuminen alkaa löytämään omaa muotoaan. Haastavinta on löytää oikea foorumi, jossa niistä puhua ja kertoa mahdollisimman monelle. Pitää vaan yrittää löytää se.  Ehkä se on ne videot mitä lähden kohta tekemään.

Inhimillysyyden puolella

Inhimillysyyden puolella

Omassa työssäni kohtaan ja näen, että arki ja elämän haasteet ovat moninaisia ja vaativat erilaisten vaihtoehtojen etsimistä. Meidän on pidettävä huolta yhteisvastuullisesti kaikista niistä, jotka ovat avun tarpeessa. Ongelmien esiin tuonti ei yksistään riitä, vaan tarvitaan sellaisia tekoja ja ratkaisujen etsimistä missä eri elämän muodot otetaan huomioon.

Ihmiset joutuvat välillä kohtuuttomasti eri systeemien pompottelun kohteeksi ja toimeentulo on pirstaleista. Tästä syystä uskon, ettei syyperusteinen sosiaaliturva enää riitä vaan tilalle on löydettävä ratkaisuja, jotka vastaavat tämän päivän kehitystä ja elämisen malleja. Perusturvan on oltava sellainen, että se ottaa jouhevasti huomioon yksilölliset tarpeet ja täyttää näin inhimillisen elämisen mahdollisuudet. 

Tämän päivän monista osista koottu sosiaaliturva kokonaisuus ei tue tämän päivän ihmisarvoista elämää. Byrokratiaa pitää purkaa ja esim. erilaiset perhemallit ja työn tekemisen tavat tulee ottaa huomioon turvaa rakentaessa. Turha byrokratia estää ihmisiä etsimistä erilaisia vaihtoehtoja olosuhteidensa korjaamiseen. Rakenteet pitää rakentaa niin, että se kannustaa eikä turhia loukkuja rakenneta aktiivisen elämisen mahdollistamiseen.

Vastuullinen vapaus parhaimmillaan ottaa huomioon ihmisiä itseään kunnioittavan ja arvoa antavan lähtökohdan rakentaa inhimillisen ja oikeuden mukaisen yhteiskunnan, jossa moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus saavat elää todeksi. Poliittinen voima löytyy rakentavasta yhteisöllisyydestä, yksilöitä unohtamatta. Inhimillisyys voi myös olla pääomaa, käyttövoima, jonka tavoittelun voi asettaa politiikan ohjenuoraksi. Tätä tahdon rohkeasti kannattaa ja tämän eteen tehdä töitä.