Blogi

Puoluevaltuusto kokouksen puheeni Helsingissä

Julkaistu tekijä Tea

Pitämäni puhe puoluevaltuuston kokouksessa 26.4.25 Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluevaltuutetut,

Vaalit on käyty, nyt lähdetään töihin. Kasvun tielle.

Alkuvuonna työnhakuja on käynnistetty enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan.

Samalla annettujen työttömyysturvalausuntojen määrä on pienentynyt – etenkin vaativien asiantuntijalausuntojen.

Pintapuolisesti tämä voisi näyttää hyvältä kehitykseltä, mutta pysähdytään hetkeksi miettimään:

miksi lausuntoja annetaan vähemmän, vaikka työnhaun käynnistämiset ovat vilkastuneet?

Tämä kertoo siitä, että järjestelmän sisään on jäänyt kytemään ongelma.

Pommi, joka poksahtaessaan ei jää hallinnon asiaksi – vaan iskee suoraan ihmisten elämään.

Takaisinperintöinä, karuina kirjeinä, jotka voivat romuttaa perheen talouden ja tulevaisuuden.

Vaativien asiantuntijalausuntojen käsittelyaika on nyt lyhyempi kuin koskaan aiemmin – keskimäärin vain viisi vuorokautta, ja parhaimmillaan jopa kolme vuorokautta.

Normaalisti tähän aikaan vuodesta olisimme taistelleet, että edes lakisääteinen enimmäisaika, 30 vuorokautta, pysyy.

Hyvät ystävät,

Kun rakennamme työllisyysalueiden strategioita, muistetaan,

ettei johtamisemme saa aiheuttaa ihmiselle kärsimystä, josta nouseminen kestää.

Työllisyysalueen tehtävä on varmistaa, että perusprosessit toimivat – erityisesti ne, jotka turvaavat toimeentulon.

Kun lausunnot käsitellään oikein ja ajallaan, ihminen voi luottaa tulevaisuuteen.

Jos toimeentulo romahtaa virheiden vuoksi, ei jaksa miettiä omaa polkua eteenpäin.

Siksi meidän on huolehdittava, että työllisyydenhoito kantaa ihmistä joka vaiheessa.

Tehdään työllisyydenhoidosta se voima, joka kantaa ihmisiä eteenpäin –

kohti työtä, kohti elinvoimaa, kohti uutta toivoa,

Siten vahvistamme myös alueemme kestävää kasvua ja tulevaisuuden elinvoimaa.

Kasvun tie tehdään lähellä.

Kiitos.

Puoliväliriihi 2025: Mihin suuntaan meitä ollaan viemässä?

Julkaistu tekijä Tea

Tämän kevään puoliväliriihi on nyt takana. Luvut on lueteltu, päätökset tehty.
Mutta kun pöly laskeutuu, jäljelle jää kysymys:
mihin suuntaan meitä oikeastaan ollaan viemässä?

Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Velkaantumisen hillitseminen on vastuullista – ei kylmää laskelmointia, vaan tulevaisuuden turvaamista. Silti en voi olla miettimättä, jääkö inhimillisyys tämän suunnan varjoon.

Kun säästöt kohdistuvat kuntien palveluihin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon, ei ole vaikea arvata, missä ne näkyvät ensimmäisenä: siinä, kun vanhus odottaa hoitoa, lapsi tarvitsee tukea koulussa tai yksinhuoltaja yrittää selvitä arjestaan.

Veronalennukset tuovat helpotusta, ja työn tekemisen tulee kannattaa.
Mutta olisiko ne voitu kohdentaa selkeämmin pienituloisille ja keskiluokalle – niille, joiden arki on juuri nyt kaikkein tiukimmillaan? Tällä kertaa suurin hyöty näyttää päätyvän niille, joiden elämä on muutenkin vakaammalla pohjalla.

Keskustalaisena ajattelen, että Suomi on enemmän kuin tilastoja ja budjettitaulukoita.
Se on kyläkoulun aamun hämärä, jossa lapset nauravat pihalla.
Se on terveyskeskuksen odotushuoneen hiljainen luottamus siihen, että apua saa, kun sitä tarvitaan.
Se on ikäihmisen tunne siitä, ettei hän ole yksin eikä unohdettu.
Jos nämä yhteisön hetket murenevat, mitä oikeastaan jää jäljelle?

Puolustuksen ja turvallisuuden vahvistaminen on puoliväliriihen valopilkku.
Ilman turvallisuutta ei ole vakautta, eikä ilman vakautta rakenneta tulevaisuutta.
On myös tärkeää, että tutkimukseen ja kehitykseen panostetaan – se on sijoitus, joka kantaa pidemmälle kuin yksikään budjettikausi.

Mutta kokonaisuudesta puuttuu tasapaino.
Kasvua ei synny pelkillä verohelpotuksilla ja säästölistoilla.
Se syntyy, kun ihmisellä on mahdollisuus tehdä työtä, yrittää, luottaa tulevaan – missä päin Suomea tahansa. Kasvu syntyy, kun pidämme kiinni niistä pienistä yhteisöistä, joissa elämä kantaa, ja joissa ketään ei jätetä yksin.

Tänään meillä olisi ollut mahdollisuus vahvistaa koko Suomea – tasapainoisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Tehtiin osittain oikeita päätöksiä, mutta liian moni asia jäi puolitiehen.

Minä uskon siihen Suomeen, jossa kasvu ja inhimillisyys kulkevat rinnakkain.
Sitä suuntaa aion olla rakentamassa – täältä paikallisyhteisön tasolta käsin.

Sillä Suomi rakentuu pienistä teoista. Niistä, joissa kukaan ei jää jälkeen.

Politiikka on muutakin kuin vaalikampanjaa

Politiikka on muutakin kuin vaalikampanjaa

Julkaistu tekijä Tea

Vaalit ovat nyt takana ja katse kääntyy eteenpäin. Ennen päätöksenteon arkea on vielä käytävä paikkaneuvottelut, joissa sovitaan luottamuspaikkojen jaosta. Ne ovat osa vastuunkantoa, jossa etsitään ratkaisuja niin, että eri näkemykset ovat mukana päätöksenteossa. Lopulta paikat eivät määritä tuloksia – vaan se, miten yhteistyö lähtee käyntiin niiden pohjalta.

Mutta varsinainen työ alkaa vasta neuvottelupöytien jälkeen. Silloin, kun arjen asiat nousevat esiin päätöksenteossa ja kuntalaisten ääni kohtaa käytännön realiteetit. Päätöksenteko vaatii vuoropuhelua, ymmärrystä ja sitä, että eri näkökulmat voivat kohdata ilman, että niitä asetetaan vastakkain.

Kulunut vaalikevät oli monella tavalla erilainen. Kampanjointi sai hetkittäin sävyjä, jotka erosivat aiempien vuosien ilmapiiristä. Keskustelu kävi paikoin vilkkaana – ehkä välillä myös sellaisten tulkintojen varassa, jotka eivät aina tehneet oikeutta koko kuvalle. Lupauksia esitettiin innokkaasti, mutta tilannekuvaa kunnallisesta päätöksenteosta ja talouden reunaehdoista ei aina avattu kovin perusteellisesti.

Samalla tämä kertoo siitä, että ihmisillä on halu vaikuttaa, kehittää ja osallistua – ja se on arvokasta. Mielipiteiden moninaisuus on osa elävää demokratiaa. Eri mieltä saa ja pitää olla, kunhan se tehdään tavalla, joka kutsuu mukaan eikä sulje ulos.

Toivon, että vaalien jälkeen palataan yhdessä tekemiseen – siihen, jossa rakentava keskustelu ja toistemme kuunteleminen ovat kaiken perusta. Meillä on kunnassa paljon asioita, jotka vaativat huomiota ja huolellista työtä. Niiden ratkaiseminen onnistuu parhaiten silloin, kun mukana on keskinäistä luottamusta ja halua katsoa samaan suuntaan – vaikka polut välillä kulkisivat eri reunoilta.

Luottamus ei synny hetkessä. Se rakentuu teoista, kohtaamisista ja kyvystä nähdä toistemme näkökulmat. Siihen työhön olen valmis tarttumaan – yhdessä muiden kanssa.

Kevään herääminen ja uuden kynnyksellä

Julkaistu tekijä Tea

Kevät hiipii hiljaa. Aurinko paistaa taas eri kulmasta, ja maa alkaa tuoksua elämältä. Joka vuosi tämä hetki pysäyttää – aivan kuin luonto muistuttaisi, että uudistuminen ei tapahdu rymisten, vaan askel kerrallaan.

Huomenna on vaalipäivä. Silloin valitaan ihmiset, jotka lähtevät rakentamaan uutta valtuustoa – niin hyvinvointialueille kuin kuntiin. Vielä en tiedä, olenko yksi heistä. Mutta olen mukana. Ainakin kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja Keskustan puoluevaltuuston varajäsenenä.

Nämä roolit tarkoittavat sitä, että osallistun päätöksenteon taustatyöhön – haluan olla rakentamassa parempaa suuntaa yhdessä muiden kanssa.

Kevät tuo toivoa, mutta vaalien jälkeen tarvitaan myös tekoja. Meidän on huolehdittava siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat myös pienemmillä paikkakunnilla, eivätkä haavoittuvassa asemassa olevat jää yksin. On löydettävä tasapaino talouden realiteettien ja ihmisten arjen hyvinvoinnin välillä. Säästötoimet eivät saa viedä ihmisarvoa.

Samalla meidän on muistettava, että kunnan tehtävä on mahdollistaa elämää – koulut, varhaiskasvatus, tiet, liikuntapaikat ja tilat yhteisöille ovat enemmän kuin budjettikohtia. Ne ovat arjen rakennuspalikoita, joiden varaan syntyy yhteenkuuluvuutta ja tulevaisuuden uskoa. Ja kaiken tämän keskellä tarvitaan avoimuutta ja luottamusta. Päätöksenteko ei saa tuntua etäiseltä, vaan sen on oltava keskustelevaa, osallistavaa – sellaista, joka ottaa ihmiset vakavasti.

Luonto ei kiirehdi. Eikä meidänkään tarvitse hosua. Mutta suunnan pitää olla selvä. Kevät näyttää, että uudistuminen voi alkaa pienestä: päätöksestä kuunnella, yhteistyöstä, rohkeudesta pitää kiinni siitä mikä toimii – ja muuttaa se, mikä ei.

Minulle politiikka ei ole vain tehtäviä. Se on vastuunkantoa. Olen mukana, koska uskon siihen, että järkevällä, harkitulla ja ihmisistä lähtevällä työllä voidaan rakentaa parempaa. Paikallisesti, alueellisesti, yhdessä.

Huomenna vaalipäivä antaa vastauksen. Sen jälkeen alkaa työ.

Kaikenlaisten oppijoiden koulu

Kaikenlaisten oppijoiden koulu

Julkaistu tekijä Tea

Ei ole kahta samanlaista lasta, ei ole myöskään yhtä tapaa oppia. Suomalaisen peruskoulun tulee tarjota mahdollisuus oppimiseen, tasapuolisesti kaikille lapsille. On tutkitusti todistettu, että tällä hetkellä nykypäivän koulussa tämä mahdollisuus ei toteudu riittävällä  tavalla. Kouluissa ei ole välttämättä riittävästi resursseja tai opettajien aika menee muuhun kuin opettamiseen.Opettajien auktoriteettia on vähennetty ja opetussuunnitelmia muokattu siten, että luokkaympäristöt ovat täynnä hälinää ja rauhallisia hetkiä oppien sisäistämiseen ei ole riittävästi. 

Oppilaita on erilaisia, mielestäni jokaiselle oppilaalle tulee  taata mahdollisuus hänelle sopivaan oppimisympäristöön. Kaikille se ei ole iso luokka avoimessa monitoimitilassa. On myös varmistettava,  että opettajan tukena on riittävästi osaavia ammattilaisia,  jotta he voivat keskittyä opettamiseen ja tukea tarvitsevat oppilaat saavat riittävän ja asianmukaisen tuen oppimiseensa. Esimerkiksi luokissa voisi olla mukana psykiatrisia sairaanhoitajia ratkomassa oppilaiden arjen haasteita.

Kouluihin tulee ehdottomasti palauttaa opiskelurauha.Kouluissa tulee keskittyä perusasioiden opettamiseen jatkuvien uudistusten ja erilaisten hankkeiden sijaan. Kaikki aika mikä menee hankkeiden ja uudistusten haltuunottoon on poissa opettamisesta. Lisäksi digitalisaatio on kuin varkain päässyt ottamaan kouluissa liian suuren roolin. Digitaitojen oppiminen on nykypäivänä tärkeää, mutta tietokoneiden ei tule syrjäyttää oppikirjoja. Ei ole oikein, että opettajat vapaa-ajallaan joutuvat askartelemaan tai muuten koostamaan oppilaille paperisia materiaaleja. Opetussuunnitelman toteuttamisen tulisi olla mahdollista oppikirjoja seuraamalla. Kouluissa tulee keskittyä perusasioihin ja opettajille tulee antaa mahdollisuus keskittyä näihin perusasioihin, opettamistyöhön

On uskallettava sanoa ääneen myös se, että oppilaiden tulee hallita tietyt taidot ja asiat, ennen kuin voi siirtyä peruskoulussa luokalta toiselle. Mikäli oppiminen ei edisty, on selvitettävä tarkat syyt oppimisen esteille  ja tarjottava oppilaalle riittävä tuki edistymisen mahdollistamiseksi. Niin sanottu ”armo-vitosten-linja” ei voi enää jatkua, on todella hälyttävää, että osa peruskoulusta eteenpäin lähtevistä nuorista ei  osaa edes lukea kunnolla. Kaikki myöhempi oppiminen pohjautuu kuitenkin peruskoulussa opittuihin perustaitoihin.

Meidän poliitikkojen tulee varmistaa opettamisen edellytykset meidän huippuosaaville opettajille. Lisäksi meidän on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että oppilaat saavat sellaisen tuen kuin tarvitsevat ja että kouluissa oppimisympäristöt tukevat kaikenlaisia oppijoita, eivät vain niitä jotka muutenkin pärjäävät ja joiden vanhemmat voivat tukea lapsiaan opintiellä. 

Koulujärjestelmämme on ollut maailman parhaimmistoa, mutta tutkimustulosten valossa näin ei valitettavasti enää ole. Suomella ei ole varaa menettää yhtään nuorta, heidän oppimisensa tukeminen on ensiarvoisen tärkeää koko Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Se työ on äärimmäisen tärkeää ja se tulee tehdä nimenomaan peruskoulussa (ja varhaiskasvatuksessa). Siksi peruskoulut tulee pelastaa ja palauttaa koulujärjestelmämme  arvoiseensa asemaan! 

Kohti aluevaaleja

Kohti aluevaaleja

Julkaistu tekijä Tea

Olen 41-vuotias valtuutettu Pornaisista. Olen toisen kauden valtuutettu ja jatkan valtuuston toisena varapuheenjohtajan tällä vaalikaudella. Olen Keusoten hallituksen jäsen ja edellisellä kaudella toimin Keusoten valtuuston jäsenenä. Työurani olen tehnyt sosiaalialan eri tehtävissä, mm. lastensuojelussa ja etsivänä nuorisotyöntekijänä. Nykyään työskentelen palveluvastaavana Uudenmaan TE-toimistossa.

Puolustan lähipalveluita, kuten Keskustakin. Pidän tärkeänä, että jokaisessa kunnassa löytyy ne tärkeimmät palvelut ihmistä läheltä. Palvelutarjontaa voidaan mielestäni täydentää liikkuvilla palveluilla myös niihin kuntiin, jossa palvelutarvetta on, mutta ei ehkä joka päiväiseksi asti.

Helpolla tulevat aluevaltuutetut eivät pääse. Rahoitus mikä tulee valtiolta ja palvelutarve, joka tulevaisuudessa kasvaa, eivät kohtaa. Tähän haasteeseen joudutaan vastaamaan ja miettimään keinoja. Uskon tähän löytyvän lääkkeitä ottamalla henkilöstö mukaan innovoimaan palveluita ja niiden järjestämistä. Konsulteilla on paikkansa, mutta parhaat ratkaisut löydetään yhdessä luottamushenkilöiden ja henkilöstön kanssa.

Hyvinvointialueita rakentaessa ei saa unohtaa pelastustoimea ja sopimuspalokuntia. Heitä tarvitaan turvaamaan palvelut silloin kun hätä on suurin. Ei ole merkityksetöntä millainen verkosto meillä on ja millaiset toiminta edellytykset pelastustoimella alueellamme on.

Yksi muistamisen arvoinen asia on kolmas sektori. Sote puolella on toiminut yhdistyksiä ja järjestöjä tarjoten tärkeää ennaltaehkäisevää palvelua, näitä järjestöjä kunnat ovat tukeneet erilaisin avustuksin. Nyt Hyvinvointialueilla on tärkeää pohtia miten alueella voimme taata näiden yhdistysten ja järjestöjen toiminta edellytykset ja heidän tärkeän ennaltaehkäisevän toiminnan jatkumisen myös tulevaisuudessa.

Perheiden arjesta

Perheiden arjesta

Julkaistu tekijä Tea

Tämän päivän vanhemmuudesta annetaan kuva, että pitäisi osata ja tehdä, omistaa ja ostaa sekä vastata vaikka ja mistä. Ilman täydellistä vanhemmuutta ei pysty kasvattamaan onnellista ja hyvän itsetunnon omaavaa lasta. Samalla vanhemmuuden keskellä pitäisi kehittää itseään, vastata työelämän vaatimuksista, laittaa lapsi hoitoon ajoissa, mutta myöskin olla lapsen kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Lapsen pitää myös harrastaa, jotta hän ymmärtää liikunnan merkityksen terveydelle myöhemmässä vaiheessa elämää ja jotta hänellä on kavereita ja hän kuuluu yhteisöön ja kehittymistä tapahtuu. 

Samalla perheelliset luovat kuvaa raskaasta vanhemmuudesta ja keskustellaan siitä, kenellä on rankinta ja kuka on valvonut pisimpään. Lapsettomista tämä saattaa kuulostaa pelottavalta, vaikka lapsellisille tämä on tarpeellista vertaistukea. Parisuhteetkaan eivät välttämättä ole ”parhaassa mahdollisessa kunnossa” kun opetellaan uuteen elämänvaiheeseen ja arkeen lapsen tai useamman lapsen kanssa. Tämän ajan yksilökeskeisyyskään ei välttämättä ole omiaan luomaan perhearjen tarpeista kovin ruusuista kuvaa. 

Kaikesta tästä huolimatta meidän pitäisi pystyä luomaan yhteiskuntaa, johon lapsi on tervetullut. Yhteiskuntaa, jossa vanhemmuuden tuki on hyvää ja oikea aikaista. Lapset voisivat harrastaa, mutta sen kustannukset eivät muodostuisi vanhemmille mahdottomiksi. Ja etenkin tuoda esille, että läsnäolo lapsen kanssa riittää. Ei tarvita lomamatkoja, ei tarvita kokoaikaista kehittymistä harrastusten ja tekemisen kautta vaan kuunteleminen ja yhdessä tekeminen on se tärkein juttu. 

Meidän tulee varmistaa lapsiperheille tuki varhaisessa vaiheessa, kun ongelmat eivät ole suuret. Tällä hetkellä kotihoidontukea saa ilman lastensuojelun asiakkuutta, se on hyvä asia. Kunnat eivät ole lakimuutoksen hengen mukaisesti tarjonneet sitä välttämättä kaikille vaan siihen on olemassa kriteerit ja kaikki apua tarvitsevat perheet eivät sitä saa. Mielestäni pitäisi miettiä miten saamme ohjattua kuntia panostamaan tähän ja madaltamaan kynnystä matalan kynnyksen avulle. Miten neuvolatyötä tehostamalla tätä palvelun osaa voidaan laajentaa?

Lasten kanssa on arjen haasteita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan välillä muutakin kuin vain levähtämistä arjessa. Tarvitaan näitä arjen ”super nannyjä”, jotka tulevat perheen avuksi, kun kyseessä on vielä pienet haasteet arjessa. Näkisin tähän olevan avuksi juuri perhetyön, joka menee perheiden kotiin ja auttaa perheitä niissä asioissa jotka perheessä sillä hetkellä synnyttävät kysymyksiä.  Perhetyö vahvistaa vanhemmuutta ja auttaa perheitä näkemään, että vähempikin riittää. 

Perhevapaa uudistus täytyy tehdä ensi vaalikaudella. Näkisin sen lähtevän ajatuksesta, että perheet tietävät itse kuka hoitaa lapsen kotona. En näe, että kotihoidontukea pitäisi maksaa lyhyemmän aikaa kuin kolme vuotta. Meidän pitää kuitenkin luoda yhteiskuntaa siihen suuntaan, että myös isän on helpompi jäädä kotiin lapsen kanssa. Täytyy miettiä, miten kustannukset vanhempainvapaista jaetaan tasaisesti ja sitten avataan aidosti mahdollisuus perheiden päättää siitä kuka lasta hoitaa. 

Jos saamme luotua perhekeskuksia ja perhetyön uusia muotoja ennaltaehkäisevään suuntaan ja luomaan varmuuden, että vanhemmuuden kiperien tilanteiden edessä on mahdollista saada apua ajoissa. Sekä luotua selkeän systeemin perheiden vapaiden osalta. Olemme varmasti tiellä, jossa lasta miettivien on helpompi tehdä päätös perustaa perhe kuin jättää se perustamatta.

Uudistuksia tehdessä on hyvä pitää mielessä myös työelämän kehitys ja muutokset ja muodostaa näistä toimiva perhettä tukeva kokonaisuus.

Sosiaaliturvasta

Sosiaaliturvasta

Julkaistu tekijä Tea

Sosiaaliturvauudistusta tarvitaan, jotta työnteko ja eteenpäin meno olisi aina kannattavampaa kuin paikallaan pysyminen. Tällä hetkellä pienikin tulon ja tuntien ylitys aiheuttaa sen, ettei etuutta makseta täysimääräisesti ja näin toimeentuloon syntyy heti häiriö. Näiden selvittelykin vie aina oma aikansa. Syntyvä tulojen epäsäännöllisyys vie elämän epävarmalle pohjalle. Tilanteiden tasapainottamista voidaan tavoitella turvautumalla lainaamaan perheeltä, kavereilta tai rahoittamaan muilla keinoin elämistään. Pahimmillaan syntyy kierre, josta ei näytä olevan pois pääsyä. Tämän kierteen välttääkseen, syntyy päätös, että lyhyet työsuhteet eivät näin ollen synnytä motivaatiota vastaanottaa niitä.

Tämän päivän työelämä on myös muuttunut. Enää ei olla välttämättä yhdessä ja samassa paikassa töissä. Tai sitten työ koostuu osa-aikaisesta työstä ja työtunteja on hyvin epäsäännöllisesti. Samoin työt voivat koostua yrittäjyydestä ja työntekijänä olemisesta. Tämän hetkinen järjestelmä on hyvin kankea huomioimaan erilaisia työsuhteita. 

Näistä syistä sosiaaliturvaa pitää muuttaa. Muuttaa suuntaan, jossa sitä yksinkertaistetaan, hyödynnetään tulorekisteriä ja sen ajantasaista tietoa ansaituista tuloista ja tuista. Yhdistetään ja yhdenmukaistetaan tukien ansaita perusteita. Tämä helpottaa ja selkeyttää hakijan tilannetta ja hän saa itselleen sen tuen, joka hänelle kuuluu.

Ammatillinen koulutus

Ammatillinen koulutus

Julkaistu tekijä Tea

Kampanjan aikana on paljon tullut puhuttua ammatillisesta koulutuksesta, maksuttomuudesta ja siitä ettei nuorilla ole opettajia kouluissa. Tänä päivänä tuntuu olevan vallalla ajatus, että saat paperin ja varsinaisen työn opit sitten ensimmäisessä työpaikassa. Se ei ole oikein työpaikkoja kohtaa, mutta ei myöskään oppilaita kohtaan.

Koulutusreformissa pyrittiin viemään oppimista enemmän työelämään. Unohdettiin vain, ettei yrityksillä ja eri työpaikoilla ole valmiutta ottaa opettajien paikkaa kouluttajana ja ehkä tietoakaan koulutuksen vaatimuksista. On hyvä, että opetusta viedään oikeaan ympäristöön, mutta mielestäni silti opetuksesta pitää vastata edelleen oppilaitos ja sen opettaja.

Koulutuksen rahoitusmalli pitäisi miettiä uudelleen niin, että se panostaisi laatuun eikä pelkästään valmistuneiden määrään. Nykyisen kaltainen rahoitusmalli on johtanut oppilaitoksia päästämään koulutuksesta läpi henkilöitä, jotka eivät välttämättä omaa riittäviä taitoja työelämän vaatimuksiin. Osalle tästä voi seurata pitkä työttömyys tai yhteiskunnasta syrjäytyminen.

Nuoret, joita olen työni kautta kohdannut puhuvat siitä, ettei heitä kiinnosta yleiset aineet, joita opiskellaan ammatillisessa koulutuksessa. He haluaisivat opiskella vain ammattiin liittyviä aineita. Näin ollen olen alkanut pohtinut, tarvitseeko koulutuksen kestää kolmea vuotta. 90-luvun lopulla oli vielä käytössä malli, jossa osa ammattikoulututkinnoista oli 2- vuotisia. Silloin ammatillisen tutkinnon jälkeen oli pätevä töihin ja hakukelpoisuus oli saman alan ammattikorkeakouluun. Esim. nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajana sait hakea sosionomi koulutukseen halutessasi. Voisiko tähän malliin palata?  Mielestäni asia on tutkimisen arvoinen. Siinä voittaisi niin työnantajat kuin käytännöllistä koulutusta tahtovat nuoret. Siinä kohtaisi nuorten tarve ja työnantajien tavoite. Kyseessä ei olisi minkään matalapalkka alojen luominen tai koulutuksen väheksyminen. Luotaisiin malli, josta voi hakeutua kahden vuoden jälkeen suoraan töihin tai saman alan korkeakouluun. Mielen vaihtuessa alasta, voisi opiskella osatutkinnolla yleiset aineet ja saada yleisen hakukelpoisuuden mihin tahansa korkeakouluun.

Keskusta on ottanut myönteisen kannan tavoitella maksutonta toista astetta. Mielestäni se on tarkoituksen mukaista ja tarpeellista toteuttaa tulevaisuuden näkökulmasta. Tarvitsemme jokaisen ammattilaisen, joka valmistuu koulutuksista, eikä sen esteenä saa olla koulutuksen tuomat kustannukset.

Tässä muutamia ajatuksia, joita olen koulutuksen tiimoilta pohtinut. Tärkein asia kuitenkin on varmistaa riittävä ja laadukas opetus toisella asteella ja siihen Keskustalla on mielestäni ollut hyvänä avauksena 1000 opettajaa lisää työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Jostain on lähdettävä liikkeelle ja tämä on hyvä ensi avaus. Muita asioita pitää miettiä rauhassa ja valmistella huolella, jotta saadaan aikaan kunnollinen muutos, joka vie asioita eteenpäin ja tuottaa sen tuloksen, jota sillä tavoitellaan.

Sananen liikunnasta

Sananen liikunnasta

Julkaistu tekijä Tea

Henrik Dettmann otti kantaa YLEn julkaisemassa jutussa liikuntaan ja sen edistämiseen sekä siihen miten siitä ei ole puhuttu vaalien aikana. Asia on tärkeä ja ennen kaikkea sen ennaltaehkäisevän vaikutuksen, mutta myös sosiaalisen tasa-arvon näkökulmasta. Keskustalla on olemassa vaaliohjelmassaan kanta tämän asian edistämiseksi. Ohjelmassa on 10 eri kohtaa. Nostan niistä muutaman esille tässä, joista myös itse olen kampanjan aikana puhunut.

Mielestäni pitäisi miettiä miten saamme jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden maksuttomaan harrastustoimintaan koulupäivän yhteydessä. Tiedän tätä kokeillun ja haasteena varsinkin pienemmillä paikkakunnilla osaavien ohjaajien löytyminen keskelle koulupäivää sijoittuvien kerhojen pitämiseen. Mutta näen silti tärkeäksi miettiä miten voisimme edistää lasten ja nuorten harrastus mahdollisuuksia koulupäivien yhteydessä.

Dettman sanoi artikkelissa, että oppimista tapahtuu liikkumisen kautta ja että oppimista ja oivaltamista voidaan edistää liikunnan kautta. Me Keskustassa olemme myös tämän nähneet siksi meidän ohjelmassa lukee yhtenä kohtana: ”Liikkuvan koulun kaltaisia toimintamalleja pitää saada jatkossa eri sektoreille, kuten varhaiskasvatukseen, korkeakouluihin, työpaikoille ja vanhustenhuoltoon. Toimintamalleja ja ohjelmia käynnistettäessä on kiinnitettävä huomiota mallien juurtumiseen pysyviksi käytänteiksi.”

Terveyden edistäminen on tärkeää sekä halvempaa ja sen tähden olemme nostaneet esiin, että liikunta- ja ulkoilureittien korjausvelasta on päästävä eroon ja rahoituksen painopistettä on siirrettävä kehittävään toimintaan.

Liikkumisen edistämisen lisäksi Keskusta näkee, että huippu-urheilun toimintaedellytyksiä pitää parantaa. Johtamisen vahvistamiseksi huippu-urheilun vetovastuu on siirrettävä olympiakomitean huippu-urheiluyksikölle.
Paraurheilua unohtamatta.

Ja sitten pitää muistaa, että valtaosa Suomessa toteutettavasta liikunnasta ja urheilusta toteutetaan talkootyönä. Tästä syystä liikunta- ja urheilutoimintaa on tuettava purkamalla talkootyön normeja. Tarpeeton lainsäädäntö ja byrokratia sekä haitallinen verotus eivät saa estää liikunnan harrastamista tai harrastustarjonnan lisäämistä.

Tästä linkistä voit käydä lukemassa Keskustan liikunta linjauksista tarkemmin.
https://www.keskusta.fi/…/Uusia-ohjelmia-ja…/Liikuntalinjaus

Alla myös linkki YLEn kirjoittamaan artikkeliin
https://yle.fi/urheilu/3-10716370?fbclid=IwAR3cl3H45OexZT72F5dQKWtiFKf35fDxIwjPpr-_-BLoXGshJDmNxHtDSGg