Blogi

Kaikenlaisten oppijoiden koulu

Julkaistu 20.3.202320.3.2023 tekijä Tea

Ei ole kahta samanlaista lasta, ei ole myöskään yhtä tapaa oppia. Suomalaisen peruskoulun tulee tarjota mahdollisuus oppimiseen, tasapuolisesti kaikille lapsille. On tutkitusti todistettu, että tällä hetkellä nykypäivän koulussa tämä mahdollisuus ei toteudu riittävällä tavalla. Kouluissa ei ole välttämättä riittävästi resursseja tai opettajien aika menee muuhun kuin opettamiseen.Opettajien auktoriteettia on vähennetty ja opetussuunnitelmia muokattu siten, että luokkaympäristöt ovat täynnä hälinää ja rauhallisia hetkiä oppien sisäistämiseen ei ole riittävästi.

Oppilaita on erilaisia, mielestäni jokaiselle oppilaalle tulee taata mahdollisuus hänelle sopivaan oppimisympäristöön. Kaikille se ei ole iso luokka avoimessa monitoimitilassa. On myös varmistettava, että opettajan tukena on riittävästi osaavia ammattilaisia, jotta he voivat keskittyä opettamiseen ja tukea tarvitsevat oppilaat saavat riittävän ja asianmukaisen tuen oppimiseensa. Esimerkiksi luokissa voisi olla mukana psykiatrisia sairaanhoitajia ratkomassa oppilaiden arjen haasteita.

Kouluihin tulee ehdottomasti palauttaa opiskelurauha.Kouluissa tulee keskittyä perusasioiden opettamiseen jatkuvien uudistusten ja erilaisten hankkeiden sijaan. Kaikki aika mikä menee hankkeiden ja uudistusten haltuunottoon on poissa opettamisesta. Lisäksi digitalisaatio on kuin varkain päässyt ottamaan kouluissa liian suuren roolin. Digitaitojen oppiminen on nykypäivänä tärkeää, mutta tietokoneiden ei tule syrjäyttää oppikirjoja. Ei ole oikein, että opettajat vapaa-ajallaan joutuvat askartelemaan tai muuten koostamaan oppilaille paperisia materiaaleja. Opetussuunnitelman toteuttamisen tulisi olla mahdollista oppikirjoja seuraamalla. Kouluissa tulee keskittyä perusasioihin ja opettajille tulee antaa mahdollisuus keskittyä näihin perusasioihin, opettamistyöhön

On uskallettava sanoa ääneen myös se, että oppilaiden tulee hallita tietyt taidot ja asiat, ennen kuin voi siirtyä peruskoulussa luokalta toiselle. Mikäli oppiminen ei edisty, on selvitettävä tarkat syyt oppimisen esteille ja tarjottava oppilaalle riittävä tuki edistymisen mahdollistamiseksi. Niin sanottu ”armo-vitosten-linja” ei voi enää jatkua, on todella hälyttävää, että osa peruskoulusta eteenpäin lähtevistä nuorista ei osaa edes lukea kunnolla. Kaikki myöhempi oppiminen pohjautuu kuitenkin peruskoulussa opittuihin perustaitoihin.

Meidän poliitikkojen tulee varmistaa opettamisen edellytykset meidän huippuosaaville opettajille. Lisäksi meidän on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että oppilaat saavat sellaisen tuen kuin tarvitsevat ja että kouluissa oppimisympäristöt tukevat kaikenlaisia oppijoita, eivät vain niitä jotka muutenkin pärjäävät ja joiden vanhemmat voivat tukea lapsiaan opintiellä.

Koulujärjestelmämme on ollut maailman parhaimmistoa, mutta tutkimustulosten valossa näin ei valitettavasti enää ole. Suomella ei ole varaa menettää yhtään nuorta, heidän oppimisensa tukeminen on ensiarvoisen tärkeää koko Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Se työ on äärimmäisen tärkeää ja se tulee tehdä nimenomaan peruskoulussa (ja varhaiskasvatuksessa). Siksi peruskoulut tulee pelastaa ja palauttaa koulujärjestelmämme arvoiseensa asemaan!

Kohti aluevaaleja

Julkaistu 13.1.2022 tekijä Tea

Olen 41-vuotias valtuutettu Pornaisista. Olen toisen kauden valtuutettu ja jatkan valtuuston toisena varapuheenjohtajan tällä vaalikaudella. Olen Keusoten hallituksen jäsen ja edellisellä kaudella toimin Keusoten valtuuston jäsenenä. Työurani olen tehnyt sosiaalialan eri tehtävissä, mm. lastensuojelussa ja etsivänä nuorisotyöntekijänä. Nykyään työskentelen palveluvastaavana Uudenmaan TE-toimistossa.

Puolustan lähipalveluita, kuten Keskustakin. Pidän tärkeänä, että jokaisessa kunnassa löytyy ne tärkeimmät palvelut ihmistä läheltä. Palvelutarjontaa voidaan mielestäni täydentää liikkuvilla palveluilla myös niihin kuntiin, jossa palvelutarvetta on, mutta ei ehkä joka päiväiseksi asti.

Helpolla tulevat aluevaltuutetut eivät pääse. Rahoitus mikä tulee valtiolta ja palvelutarve, joka tulevaisuudessa kasvaa, eivät kohtaa. Tähän haasteeseen joudutaan vastaamaan ja miettimään keinoja. Uskon tähän löytyvän lääkkeitä ottamalla henkilöstö mukaan innovoimaan palveluita ja niiden järjestämistä. Konsulteilla on paikkansa, mutta parhaat ratkaisut löydetään yhdessä luottamushenkilöiden ja henkilöstön kanssa.

Hyvinvointialueita rakentaessa ei saa unohtaa pelastustoimea ja sopimuspalokuntia. Heitä tarvitaan turvaamaan palvelut silloin kun hätä on suurin. Ei ole merkityksetöntä millainen verkosto meillä on ja millaiset toiminta edellytykset pelastustoimella alueellamme on.

Yksi muistamisen arvoinen asia on kolmas sektori. Sote puolella on toiminut yhdistyksiä ja järjestöjä tarjoten tärkeää ennaltaehkäisevää palvelua, näitä järjestöjä kunnat ovat tukeneet erilaisin avustuksin. Nyt Hyvinvointialueilla on tärkeää pohtia miten alueella voimme taata näiden yhdistysten ja järjestöjen toiminta edellytykset ja heidän tärkeän ennaltaehkäisevän toiminnan jatkumisen myös tulevaisuudessa.

Perheiden arjesta

Julkaistu 11.4.201911.4.2019 tekijä Tea

Tämän päivän vanhemmuudesta annetaan kuva, että pitäisi osata ja tehdä, omistaa ja ostaa sekä vastata vaikka ja mistä. Ilman täydellistä vanhemmuutta ei pysty kasvattamaan onnellista ja hyvän itsetunnon omaavaa lasta. Samalla vanhemmuuden keskellä pitäisi kehittää itseään, vastata työelämän vaatimuksista, laittaa lapsi hoitoon ajoissa, mutta myöskin olla lapsen kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Lapsen pitää myös harrastaa, jotta hän ymmärtää liikunnan merkityksen terveydelle myöhemmässä vaiheessa elämää ja jotta hänellä on kavereita ja hän kuuluu yhteisöön ja kehittymistä tapahtuu.

Samalla perheelliset luovat kuvaa raskaasta vanhemmuudesta ja keskustellaan siitä, kenellä on rankinta ja kuka on valvonut pisimpään. Lapsettomista tämä saattaa kuulostaa pelottavalta, vaikka lapsellisille tämä on tarpeellista vertaistukea. Parisuhteetkaan eivät välttämättä ole ”parhaassa mahdollisessa kunnossa” kun opetellaan uuteen elämänvaiheeseen ja arkeen lapsen tai useamman lapsen kanssa. Tämän ajan yksilökeskeisyyskään ei välttämättä ole omiaan luomaan perhearjen tarpeista kovin ruusuista kuvaa.

Kaikesta tästä huolimatta meidän pitäisi pystyä luomaan yhteiskuntaa, johon lapsi on tervetullut. Yhteiskuntaa, jossa vanhemmuuden tuki on hyvää ja oikea aikaista. Lapset voisivat harrastaa, mutta sen kustannukset eivät muodostuisi vanhemmille mahdottomiksi. Ja etenkin tuoda esille, että läsnäolo lapsen kanssa riittää. Ei tarvita lomamatkoja, ei tarvita kokoaikaista kehittymistä harrastusten ja tekemisen kautta vaan kuunteleminen ja yhdessä tekeminen on se tärkein juttu.

Meidän tulee varmistaa lapsiperheille tuki varhaisessa vaiheessa, kun ongelmat eivät ole suuret. Tällä hetkellä kotihoidontukea saa ilman lastensuojelun asiakkuutta, se on hyvä asia. Kunnat eivät ole lakimuutoksen hengen mukaisesti tarjonneet sitä välttämättä kaikille vaan siihen on olemassa kriteerit ja kaikki apua tarvitsevat perheet eivät sitä saa. Mielestäni pitäisi miettiä miten saamme ohjattua kuntia panostamaan tähän ja madaltamaan kynnystä matalan kynnyksen avulle. Miten neuvolatyötä tehostamalla tätä palvelun osaa voidaan laajentaa?

Lasten kanssa on arjen haasteita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan välillä muutakin kuin vain levähtämistä arjessa. Tarvitaan näitä arjen ”super nannyjä”, jotka tulevat perheen avuksi, kun kyseessä on vielä pienet haasteet arjessa. Näkisin tähän olevan avuksi juuri perhetyön, joka menee perheiden kotiin ja auttaa perheitä niissä asioissa jotka perheessä sillä hetkellä synnyttävät kysymyksiä. Perhetyö vahvistaa vanhemmuutta ja auttaa perheitä näkemään, että vähempikin riittää.

Perhevapaa uudistus täytyy tehdä ensi vaalikaudella. Näkisin sen lähtevän ajatuksesta, että perheet tietävät itse kuka hoitaa lapsen kotona. En näe, että kotihoidontukea pitäisi maksaa lyhyemmän aikaa kuin kolme vuotta. Meidän pitää kuitenkin luoda yhteiskuntaa siihen suuntaan, että myös isän on helpompi jäädä kotiin lapsen kanssa. Täytyy miettiä, miten kustannukset vanhempainvapaista jaetaan tasaisesti ja sitten avataan aidosti mahdollisuus perheiden päättää siitä kuka lasta hoitaa.

Jos saamme luotua perhekeskuksia ja perhetyön uusia muotoja ennaltaehkäisevään suuntaan ja luomaan varmuuden, että vanhemmuuden kiperien tilanteiden edessä on mahdollista saada apua ajoissa. Sekä luotua selkeän systeemin perheiden vapaiden osalta. Olemme varmasti tiellä, jossa lasta miettivien on helpompi tehdä päätös perustaa perhe kuin jättää se perustamatta.

Uudistuksia tehdessä on hyvä pitää mielessä myös työelämän kehitys ja muutokset ja muodostaa näistä toimiva perhettä tukeva kokonaisuus.

Sosiaaliturvasta

Julkaistu 11.4.201926.4.2019 tekijä Tea

Sosiaaliturvauudistusta tarvitaan, jotta työnteko ja eteenpäin meno olisi aina kannattavampaa kuin paikallaan pysyminen. Tällä hetkellä pienikin tulon ja tuntien ylitys aiheuttaa sen, ettei etuutta makseta täysimääräisesti ja näin toimeentuloon syntyy heti häiriö. Näiden selvittelykin vie aina oma aikansa. Syntyvä tulojen epäsäännöllisyys vie elämän epävarmalle pohjalle. Tilanteiden tasapainottamista voidaan tavoitella turvautumalla lainaamaan perheeltä, kavereilta tai rahoittamaan muilla keinoin elämistään. Pahimmillaan syntyy kierre, josta ei näytä olevan pois pääsyä. Tämän kierteen välttääkseen, syntyy päätös, että lyhyet työsuhteet eivät näin ollen synnytä motivaatiota vastaanottaa niitä.

Tämän päivän työelämä on myös muuttunut. Enää ei olla välttämättä yhdessä ja samassa paikassa töissä. Tai sitten työ koostuu osa-aikaisesta työstä ja työtunteja on hyvin epäsäännöllisesti. Samoin työt voivat koostua yrittäjyydestä ja työntekijänä olemisesta. Tämän hetkinen järjestelmä on hyvin kankea huomioimaan erilaisia työsuhteita.

Näistä syistä sosiaaliturvaa pitää muuttaa. Muuttaa suuntaan, jossa sitä yksinkertaistetaan, hyödynnetään tulorekisteriä ja sen ajantasaista tietoa ansaituista tuloista ja tuista. Yhdistetään ja yhdenmukaistetaan tukien ansaita perusteita. Tämä helpottaa ja selkeyttää hakijan tilannetta ja hän saa itselleen sen tuen, joka hänelle kuuluu.

Ammatillinen koulutus

Julkaistu 7.4.20197.4.2019 tekijä Tea

Kampanjan aikana on paljon tullut puhuttua ammatillisesta koulutuksesta, maksuttomuudesta ja siitä ettei nuorilla ole opettajia kouluissa. Tänä päivänä tuntuu olevan vallalla ajatus, että saat paperin ja varsinaisen työn opit sitten ensimmäisessä työpaikassa. Se ei ole oikein työpaikkoja kohtaa, mutta ei myöskään oppilaita kohtaan.

Koulutusreformissa pyrittiin viemään oppimista enemmän työelämään. Unohdettiin vain, ettei yrityksillä ja eri työpaikoilla ole valmiutta ottaa opettajien paikkaa kouluttajana ja ehkä tietoakaan koulutuksen vaatimuksista. On hyvä, että opetusta viedään oikeaan ympäristöön, mutta mielestäni silti opetuksesta pitää vastata edelleen oppilaitos ja sen opettaja.

Koulutuksen rahoitusmalli pitäisi miettiä uudelleen niin, että se panostaisi laatuun eikä pelkästään valmistuneiden määrään. Nykyisen kaltainen rahoitusmalli on johtanut oppilaitoksia päästämään koulutuksesta läpi henkilöitä, jotka eivät välttämättä omaa riittäviä taitoja työelämän vaatimuksiin. Osalle tästä voi seurata pitkä työttömyys tai yhteiskunnasta syrjäytyminen.

Nuoret, joita olen työni kautta kohdannut puhuvat siitä, ettei heitä kiinnosta yleiset aineet, joita opiskellaan ammatillisessa koulutuksessa. He haluaisivat opiskella vain ammattiin liittyviä aineita. Näin ollen olen alkanut pohtinut, tarvitseeko koulutuksen kestää kolmea vuotta. 90-luvun lopulla oli vielä käytössä malli, jossa osa ammattikoulututkinnoista oli 2- vuotisia. Silloin ammatillisen tutkinnon jälkeen oli pätevä töihin ja hakukelpoisuus oli saman alan ammattikorkeakouluun. Esim. nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajana sait hakea sosionomi koulutukseen halutessasi. Voisiko tähän malliin palata? Mielestäni asia on tutkimisen arvoinen. Siinä voittaisi niin työnantajat kuin käytännöllistä koulutusta tahtovat nuoret. Siinä kohtaisi nuorten tarve ja työnantajien tavoite. Kyseessä ei olisi minkään matalapalkka alojen luominen tai koulutuksen väheksyminen. Luotaisiin malli, josta voi hakeutua kahden vuoden jälkeen suoraan töihin tai saman alan korkeakouluun. Mielen vaihtuessa alasta, voisi opiskella osatutkinnolla yleiset aineet ja saada yleisen hakukelpoisuuden mihin tahansa korkeakouluun.

Keskusta on ottanut myönteisen kannan tavoitella maksutonta toista astetta. Mielestäni se on tarkoituksen mukaista ja tarpeellista toteuttaa tulevaisuuden näkökulmasta. Tarvitsemme jokaisen ammattilaisen, joka valmistuu koulutuksista, eikä sen esteenä saa olla koulutuksen tuomat kustannukset.

Tässä muutamia ajatuksia, joita olen koulutuksen tiimoilta pohtinut. Tärkein asia kuitenkin on varmistaa riittävä ja laadukas opetus toisella asteella ja siihen Keskustalla on mielestäni ollut hyvänä avauksena 1000 opettajaa lisää työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Jostain on lähdettävä liikkeelle ja tämä on hyvä ensi avaus. Muita asioita pitää miettiä rauhassa ja valmistella huolella, jotta saadaan aikaan kunnollinen muutos, joka vie asioita eteenpäin ja tuottaa sen tuloksen, jota sillä tavoitellaan.

Sananen liikunnasta

Julkaistu 7.4.201926.4.2019 tekijä Tea

Henrik Dettmann otti kantaa YLEn julkaisemassa jutussa liikuntaan ja sen edistämiseen sekä siihen miten siitä ei ole puhuttu vaalien aikana. Asia on tärkeä ja ennen kaikkea sen ennaltaehkäisevän vaikutuksen, mutta myös sosiaalisen tasa-arvon näkökulmasta. Keskustalla on olemassa vaaliohjelmassaan kanta tämän asian edistämiseksi. Ohjelmassa on 10 eri kohtaa. Nostan niistä muutaman esille tässä, joista myös itse olen kampanjan aikana puhunut.

Mielestäni pitäisi miettiä miten saamme jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden maksuttomaan harrastustoimintaan koulupäivän yhteydessä. Tiedän tätä kokeillun ja haasteena varsinkin pienemmillä paikkakunnilla osaavien ohjaajien löytyminen keskelle koulupäivää sijoittuvien kerhojen pitämiseen. Mutta näen silti tärkeäksi miettiä miten voisimme edistää lasten ja nuorten harrastus mahdollisuuksia koulupäivien yhteydessä.

Dettman sanoi artikkelissa, että oppimista tapahtuu liikkumisen kautta ja että oppimista ja oivaltamista voidaan edistää liikunnan kautta. Me Keskustassa olemme myös tämän nähneet siksi meidän ohjelmassa lukee yhtenä kohtana: ”Liikkuvan koulun kaltaisia toimintamalleja pitää saada jatkossa eri sektoreille, kuten varhaiskasvatukseen, korkeakouluihin, työpaikoille ja vanhustenhuoltoon. Toimintamalleja ja ohjelmia käynnistettäessä on kiinnitettävä huomiota mallien juurtumiseen pysyviksi käytänteiksi.”

Terveyden edistäminen on tärkeää sekä halvempaa ja sen tähden olemme nostaneet esiin, että liikunta- ja ulkoilureittien korjausvelasta on päästävä eroon ja rahoituksen painopistettä on siirrettävä kehittävään toimintaan.

Liikkumisen edistämisen lisäksi Keskusta näkee, että huippu-urheilun toimintaedellytyksiä pitää parantaa. Johtamisen vahvistamiseksi huippu-urheilun vetovastuu on siirrettävä olympiakomitean huippu-urheiluyksikölle.
Paraurheilua unohtamatta.

Ja sitten pitää muistaa, että valtaosa Suomessa toteutettavasta liikunnasta ja urheilusta toteutetaan talkootyönä. Tästä syystä liikunta- ja urheilutoimintaa on tuettava purkamalla talkootyön normeja. Tarpeeton lainsäädäntö ja byrokratia sekä haitallinen verotus eivät saa estää liikunnan harrastamista tai harrastustarjonnan lisäämistä.

Tästä linkistä voit käydä lukemassa Keskustan liikunta linjauksista tarkemmin.
https://www.keskusta.fi/…/Uusia-ohjelmia-ja…/Liikuntalinjaus

Alla myös linkki YLEn kirjoittamaan artikkeliin
https://yle.fi/urheilu/3-10716370?fbclid=IwAR3cl3H45OexZT72F5dQKWtiFKf35fDxIwjPpr-_-BLoXGshJDmNxHtDSGg

Mitä ajattelen ilmaston muutoksesta

Julkaistu 7.4.20197.4.2019 tekijä Tea

Se vaatii tekoja. En ole kannattanut liha- tai maitoveroa. Ne veisivät nämä tuotteet pois vähävaraisempien perheiden ruokapöydästä. Varakkaammilla olisi edelleen varaa kuluttaa ja syödä näitä ilman huolen häivää. Sähköautot ovat tällä hetkellä liian kalliita jokaisen hankittavaksi ja siksi en ole kannattanut polttomoottoreiden täyskieltoa lähivuosien aikana. Mielestäni tämä vaatii monenlaisten ympäristöystävällisten vaihtoehtojen mahdollistamista samanaikaisesti, kuten esim. biodieselin tai kaasuautojen. Meillä ei ole myöskään vielä toistaiseksi riittävän kattavaa latausverkostoa, eikä tämän päivän akut välttämättä kestä pakkasella niin pitkään kuin olisi tarpeen inhimillisten matkojen kulkemiseen yhdellä latauksella.

Taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaati hyvien käytänteiden levittämistä niin Suomessa meidän suomalaisten kesken, mutta ennen kaikkea niiden viemistä maailmalle. Tarvitsemme yrittäjille mahdollisuuksia kaupallistaa ja markkinoida tuotteitaan vientiin ja siten auttaa puhtaamman teknologian ja tuotteiden viennin.

On tärkeää myös pitää metsä kasvavana. Hakkuiden vähentäminen sademetsissä hillitsee ilmaston lämpenemistä. Mutta hakkuiden lopettaminen täällä pohjoisessa olisi päin vastaiset vaikutukset. Ensinnäkin se lisäisi hakkuiden määrää maissa, joissa metsän hoito ei ole samalla tasolla kuin Suomessa. Suomessa kun metsiä hakataan, niin sen tilalle istutetaan uusia taimia. Tämä pitää metsän aina kasvavana ja siten se sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia kuin luovuttaa.

On tärkeää miettiä puiden hyötykäyttöä myös rakentamisessa enemmän kuin ennen. On mahdollistettava puurakentamisen lisääntyminen kerrostalo ja yleistilojen rakentamisessa. Tämä sitoo myös pidemmäksi aikaa hiiltä itseensä kuin sitä palautuu takaisin luontoon.

Mutta tärkeintä tulevaisuudessa on tehdä ilmaston kestävää politiikkaa ja viedä fossiili vapaata maailmaa kohti.

Kohtaamisen paikkoja

Julkaistu 20.3.201920.3.2019 tekijä Tea

Sanotaan, että seuraavan hallituksen täytyy ottaa tavoitteeksensa työllistymisasteen nostamisen 75%. Se on kunnianhimoinen tavoite ja vaatii moninaisia toimia. Noiden prosenttien takana on erilaisia ihmisiä ja jokaisella heistä omanlaisensa tarina. Miten siis tukea heitä jokaista löytämään se oma polku, jota mennä eteenpäin.

Meidän pitää taata jokaisella omiin tarpeisiin sopiva palvelupolku. Oma työntekijä, joka kulkee rinnalla ja miettii erilaisia vaihtoehtoja edetä yhdessä asiakkaan kanssa. Ohjaamot ovat hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta. Tällä hetkellä Ohjaamoja on ympäri Suomea, mutta ne ovat kohdennettu alle 30-vuotiaille. Kokeiluja aikuisille on menossa kyllä, mutta ne eivät ole laajentuneet vielä kattamaan kovin isoa osaa kaupungeista tai edes kunnista. Näen, että tätä toimintaa pitää laajentaa myös aikuisia koskevaksi.

Aiemmassa työssäni etsivänä nuorisotyöntekijänä näin miten suuri merkitys aidolla kohtaamisella oli, kun selviteltiin ihmisten elämän suuntaa. Solmussa olevat asiat lähtivät aukeamaan ja saadulla yksilöllisellä tuella nuori alkoi löytää suuntaa tulevaan. Näitä kohtaamisen paikkoja meidän pitää luoda ja kehittää lisää. Täytyy selvittää voiko eri ministeriöiden rahoittamat hankkeet tehdä yhteistyötä TE-toimistojen ja Ohjaamoiden kanssa ja rakentaa sille oma toimintamallinsa, ettei TE-toimiston viranomaistyö ja velvoittavuus sekä yleensä hankkeiden vapaehtoinen osallistuminen ole ristiriidassa keskenään. Meidän pitää kehittää toimintamalleja siihen, miten voimme paremmin hyödyntää jo olemassa olevat resurssit. TE-toimistojen tehtäviä ja toimintatapoja on tarpeen tarkastella niin, että se tukee työllistymisasteen nostoa. Etsiä käytänteitä, jotka tukevat kohtaamiseen mahdollistavia tekijöitä ja näin lisäävät asiakkaiden tilanteen parempaa yksilöllistä tuntemusta.

Toinen suuri asia on, miten ratkaisemme niiden tilanteen, jotka joutuvat nyt olemaan syystä tai toisesta työttömänä, mutta eivät ole oikeutettuja kuitenkaan sairaslomaan tai eläkkeeseen. On etsittävä sellaisia keinoja, joilla saamme luotua yksilöllisen palvelun polun ilman turhaa byrokratiaa eri viranomaisten välissä sukkulointiin. Perustoimeentulo pitää turvata, turha kierre katkaista kohdentamalla palvelut asiakkaan tarpeita vastaaviksi.

Paljon valmistelua

Julkaistu 14.2.201914.2.2019 tekijä Tea

Ennen kuin sunnuntai 14.4. koittaa on paljon valmistautumista ja tekemistä. Viime päivät on mennyt vaalikoneisiin vastaamisessa, kuvien valinnassa ja opettelemisessa käyttämään kuvakäsittelyohjelmia ja miten tehdä kaikenlaista muuta pientä. On pitänyt myös päättää, millaiset esitteet minulle tulee. Vielä pitää hioa viimeisen kuukauden vierailupaikat loppuun, jotta voi sanoa tehneen kaikkensa.

Kun tekee pienellä budjetilla kamppanjaa, luovuus saa kukoistaa ja kaverit ja heidän osaamisensa tulee kultaa arvokkaammaksi. Ja se vaatii myös suun avaamista ja välillä pientä onnen kantamoista, että kohdalle osuu oikea ihminen. Nyt olen mm. saanut ohjeet miten tekstittää videoita, vielä en ole koittanut miten se käytännössä onnistuu.

On ollut kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja jutella mitä moninaisempien ihmisten kanssa. Ajatusten vaihto on sillä tavalla hedelmällistä, että omat ajatukset ja käsityksetkin menevät eteenpäin. Vaikka itse tuolla kiertää ja antaa itsestä kaikkensa niin kyllä myös saa paljon. Saa vastakaikua ja kannustusta, mutta myös niitä hetkiä, jolloin saa viedä omaa ajatusta pidemmälle ja haastaa sitä omaa käsitystä asioista. Omat jutut ja ne mistä eniten tietää alkaa hahmottua tai oikeammin niistä puhuminen alkaa löytämään omaa muotoaan. Haastavinta on löytää oikea foorumi, jossa niistä puhua ja kertoa mahdollisimman monelle. Pitää vaan yrittää löytää se. Ehkä se on ne videot mitä lähden kohta tekemään.

Inhimillysyyden puolella

Julkaistu 29.1.201929.1.2019 tekijä Tea

Omassa työssäni kohtaan ja näen, että arki ja elämän haasteet ovat moninaisia ja vaativat erilaisten vaihtoehtojen etsimistä. Meidän on pidettävä huolta yhteisvastuullisesti kaikista niistä, jotka ovat avun tarpeessa. Ongelmien esiin tuonti ei yksistään riitä, vaan tarvitaan sellaisia tekoja ja ratkaisujen etsimistä missä eri elämän muodot otetaan huomioon.

Ihmiset joutuvat välillä kohtuuttomasti eri systeemien pompottelun kohteeksi ja toimeentulo on pirstaleista. Tästä syystä uskon, ettei syyperusteinen sosiaaliturva enää riitä vaan tilalle on löydettävä ratkaisuja, jotka vastaavat tämän päivän kehitystä ja elämisen malleja. Perusturvan on oltava sellainen, että se ottaa jouhevasti huomioon yksilölliset tarpeet ja täyttää näin inhimillisen elämisen mahdollisuudet.

Tämän päivän monista osista koottu sosiaaliturva kokonaisuus ei tue tämän päivän ihmisarvoista elämää. Byrokratiaa pitää purkaa ja esim. erilaiset perhemallit ja työn tekemisen tavat tulee ottaa huomioon turvaa rakentaessa. Turha byrokratia estää ihmisiä etsimistä erilaisia vaihtoehtoja olosuhteidensa korjaamiseen. Rakenteet pitää rakentaa niin, että se kannustaa eikä turhia loukkuja rakenneta aktiivisen elämisen mahdollistamiseen.

Vastuullinen vapaus parhaimmillaan ottaa huomioon ihmisiä itseään kunnioittavan ja arvoa antavan lähtökohdan rakentaa inhimillisen ja oikeuden mukaisen yhteiskunnan, jossa moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus saavat elää todeksi. Poliittinen voima löytyy rakentavasta yhteisöllisyydestä, yksilöitä unohtamatta. Inhimillisyys voi myös olla pääomaa, käyttövoima, jonka tavoittelun voi asettaa politiikan ohjenuoraksi. Tätä tahdon rohkeasti kannattaa ja tämän eteen tehdä töitä.