Vaalit ovat nyt takana ja katse kääntyy eteenpäin. Ennen päätöksenteon arkea on vielä käytävä paikkaneuvottelut, joissa sovitaan luottamuspaikkojen jaosta. Ne ovat osa vastuunkantoa, jossa etsitään ratkaisuja niin, että eri näkemykset ovat mukana päätöksenteossa. Lopulta paikat eivät määritä tuloksia – vaan se, miten yhteistyö lähtee käyntiin niiden pohjalta.
Mutta varsinainen työ alkaa vasta neuvottelupöytien jälkeen. Silloin, kun arjen asiat nousevat esiin päätöksenteossa ja kuntalaisten ääni kohtaa käytännön realiteetit. Päätöksenteko vaatii vuoropuhelua, ymmärrystä ja sitä, että eri näkökulmat voivat kohdata ilman, että niitä asetetaan vastakkain.
Kulunut vaalikevät oli monella tavalla erilainen. Kampanjointi sai hetkittäin sävyjä, jotka erosivat aiempien vuosien ilmapiiristä. Keskustelu kävi paikoin vilkkaana – ehkä välillä myös sellaisten tulkintojen varassa, jotka eivät aina tehneet oikeutta koko kuvalle. Lupauksia esitettiin innokkaasti, mutta tilannekuvaa kunnallisesta päätöksenteosta ja talouden reunaehdoista ei aina avattu kovin perusteellisesti.
Samalla tämä kertoo siitä, että ihmisillä on halu vaikuttaa, kehittää ja osallistua – ja se on arvokasta. Mielipiteiden moninaisuus on osa elävää demokratiaa. Eri mieltä saa ja pitää olla, kunhan se tehdään tavalla, joka kutsuu mukaan eikä sulje ulos.
Toivon, että vaalien jälkeen palataan yhdessä tekemiseen – siihen, jossa rakentava keskustelu ja toistemme kuunteleminen ovat kaiken perusta. Meillä on kunnassa paljon asioita, jotka vaativat huomiota ja huolellista työtä. Niiden ratkaiseminen onnistuu parhaiten silloin, kun mukana on keskinäistä luottamusta ja halua katsoa samaan suuntaan – vaikka polut välillä kulkisivat eri reunoilta.
Luottamus ei synny hetkessä. Se rakentuu teoista, kohtaamisista ja kyvystä nähdä toistemme näkökulmat. Siihen työhön olen valmis tarttumaan – yhdessä muiden kanssa.