Blogi

Mitä ajattelen ilmaston muutoksesta

Mitä ajattelen ilmaston muutoksesta

Se vaatii tekoja. En ole kannattanut liha- tai maitoveroa. Ne veisivät nämä tuotteet pois vähävaraisempien perheiden ruokapöydästä. Varakkaammilla olisi edelleen varaa kuluttaa ja syödä näitä ilman huolen häivää. Sähköautot ovat tällä hetkellä liian kalliita jokaisen hankittavaksi ja siksi en ole kannattanut polttomoottoreiden täyskieltoa lähivuosien aikana.  Mielestäni tämä vaatii monenlaisten ympäristöystävällisten vaihtoehtojen mahdollistamista samanaikaisesti, kuten esim. biodieselin tai kaasuautojen. Meillä ei ole myöskään vielä toistaiseksi riittävän kattavaa latausverkostoa, eikä tämän päivän akut välttämättä kestä pakkasella niin pitkään kuin olisi tarpeen inhimillisten matkojen kulkemiseen yhdellä latauksella.

Taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaati hyvien käytänteiden levittämistä niin Suomessa meidän suomalaisten kesken, mutta ennen kaikkea niiden viemistä maailmalle. Tarvitsemme yrittäjille mahdollisuuksia kaupallistaa ja markkinoida tuotteitaan vientiin ja siten auttaa puhtaamman teknologian ja tuotteiden viennin.

On tärkeää myös pitää metsä kasvavana. Hakkuiden vähentäminen sademetsissä hillitsee ilmaston lämpenemistä. Mutta hakkuiden lopettaminen täällä pohjoisessa olisi päin vastaiset vaikutukset. Ensinnäkin se lisäisi hakkuiden määrää maissa, joissa metsän hoito ei ole samalla tasolla kuin Suomessa. Suomessa kun metsiä hakataan, niin sen tilalle istutetaan uusia taimia. Tämä pitää metsän aina kasvavana ja siten se sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia kuin luovuttaa.

On tärkeää miettiä puiden hyötykäyttöä myös rakentamisessa enemmän kuin ennen. On mahdollistettava puurakentamisen lisääntyminen kerrostalo ja yleistilojen rakentamisessa. Tämä sitoo myös pidemmäksi aikaa hiiltä itseensä kuin sitä palautuu takaisin luontoon.

Mutta tärkeintä tulevaisuudessa on tehdä ilmaston kestävää politiikkaa ja viedä fossiili vapaata maailmaa kohti.

Kohtaamisen paikkoja

Kohtaamisen paikkoja

Sanotaan, että seuraavan hallituksen täytyy ottaa tavoitteeksensa työllistymisasteen nostamisen 75%. Se on kunnianhimoinen tavoite ja vaatii moninaisia toimia. Noiden prosenttien takana on erilaisia ihmisiä ja jokaisella heistä omanlaisensa tarina. Miten siis tukea heitä jokaista löytämään se oma polku, jota mennä eteenpäin.

Meidän pitää taata jokaisella omiin tarpeisiin sopiva palvelupolku. Oma työntekijä, joka kulkee rinnalla ja miettii erilaisia vaihtoehtoja edetä yhdessä asiakkaan kanssa. Ohjaamot ovat hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta. Tällä hetkellä Ohjaamoja on ympäri Suomea, mutta ne ovat kohdennettu alle 30-vuotiaille. Kokeiluja aikuisille on menossa kyllä, mutta ne eivät ole laajentuneet vielä kattamaan kovin isoa osaa kaupungeista tai edes kunnista. Näen, että tätä toimintaa pitää laajentaa myös aikuisia koskevaksi.

Aiemmassa työssäni etsivänä nuorisotyöntekijänä näin miten suuri merkitys aidolla kohtaamisella oli, kun selviteltiin ihmisten elämän suuntaa. Solmussa olevat asiat lähtivät aukeamaan ja saadulla yksilöllisellä tuella nuori alkoi löytää suuntaa tulevaan. Näitä kohtaamisen paikkoja meidän pitää luoda ja kehittää lisää. Täytyy selvittää voiko eri ministeriöiden rahoittamat hankkeet tehdä yhteistyötä TE-toimistojen ja Ohjaamoiden kanssa ja rakentaa sille oma toimintamallinsa, ettei TE-toimiston viranomaistyö ja velvoittavuus sekä yleensä hankkeiden vapaehtoinen osallistuminen ole ristiriidassa keskenään. Meidän pitää kehittää toimintamalleja siihen, miten voimme paremmin hyödyntää jo olemassa olevat resurssit. TE-toimistojen tehtäviä ja toimintatapoja on tarpeen tarkastella niin, että se tukee työllistymisasteen nostoa. Etsiä käytänteitä, jotka tukevat kohtaamiseen mahdollistavia tekijöitä ja näin lisäävät asiakkaiden tilanteen parempaa yksilöllistä tuntemusta.

Toinen suuri asia on, miten ratkaisemme niiden tilanteen, jotka joutuvat nyt olemaan syystä tai toisesta työttömänä, mutta eivät ole oikeutettuja kuitenkaan sairaslomaan tai eläkkeeseen. On etsittävä sellaisia keinoja, joilla saamme luotua yksilöllisen palvelun polun ilman turhaa byrokratiaa eri viranomaisten välissä sukkulointiin. Perustoimeentulo pitää turvata, turha kierre katkaista kohdentamalla palvelut asiakkaan tarpeita vastaaviksi.

Paljon valmistelua

Paljon valmistelua

Ennen kuin sunnuntai 14.4. koittaa on paljon valmistautumista ja tekemistä. Viime päivät on mennyt vaalikoneisiin vastaamisessa, kuvien valinnassa ja opettelemisessa käyttämään kuvakäsittelyohjelmia ja miten tehdä kaikenlaista muuta pientä. On pitänyt myös päättää, millaiset esitteet minulle tulee. Vielä pitää hioa viimeisen kuukauden vierailupaikat loppuun, jotta voi sanoa tehneen kaikkensa.

Kun tekee pienellä budjetilla kamppanjaa, luovuus saa kukoistaa ja kaverit ja heidän osaamisensa tulee kultaa arvokkaammaksi. Ja se vaatii myös suun avaamista ja välillä pientä onnen kantamoista, että kohdalle osuu oikea ihminen. Nyt olen mm. saanut ohjeet miten tekstittää videoita, vielä en ole koittanut miten se käytännössä onnistuu.

On ollut kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja jutella mitä moninaisempien ihmisten kanssa. Ajatusten vaihto on sillä tavalla hedelmällistä, että omat ajatukset ja käsityksetkin menevät eteenpäin. Vaikka itse tuolla kiertää ja antaa itsestä kaikkensa niin kyllä myös saa paljon. Saa vastakaikua ja kannustusta, mutta myös niitä hetkiä, jolloin saa viedä omaa ajatusta pidemmälle ja haastaa sitä omaa käsitystä asioista. Omat jutut ja ne mistä eniten tietää alkaa hahmottua tai oikeammin niistä puhuminen alkaa löytämään omaa muotoaan. Haastavinta on löytää oikea foorumi, jossa niistä puhua ja kertoa mahdollisimman monelle. Pitää vaan yrittää löytää se.  Ehkä se on ne videot mitä lähden kohta tekemään.

Inhimillysyyden puolella

Inhimillysyyden puolella

Omassa työssäni kohtaan ja näen, että arki ja elämän haasteet ovat moninaisia ja vaativat erilaisten vaihtoehtojen etsimistä. Meidän on pidettävä huolta yhteisvastuullisesti kaikista niistä, jotka ovat avun tarpeessa. Ongelmien esiin tuonti ei yksistään riitä, vaan tarvitaan sellaisia tekoja ja ratkaisujen etsimistä missä eri elämän muodot otetaan huomioon.

Ihmiset joutuvat välillä kohtuuttomasti eri systeemien pompottelun kohteeksi ja toimeentulo on pirstaleista. Tästä syystä uskon, ettei syyperusteinen sosiaaliturva enää riitä vaan tilalle on löydettävä ratkaisuja, jotka vastaavat tämän päivän kehitystä ja elämisen malleja. Perusturvan on oltava sellainen, että se ottaa jouhevasti huomioon yksilölliset tarpeet ja täyttää näin inhimillisen elämisen mahdollisuudet. 

Tämän päivän monista osista koottu sosiaaliturva kokonaisuus ei tue tämän päivän ihmisarvoista elämää. Byrokratiaa pitää purkaa ja esim. erilaiset perhemallit ja työn tekemisen tavat tulee ottaa huomioon turvaa rakentaessa. Turha byrokratia estää ihmisiä etsimistä erilaisia vaihtoehtoja olosuhteidensa korjaamiseen. Rakenteet pitää rakentaa niin, että se kannustaa eikä turhia loukkuja rakenneta aktiivisen elämisen mahdollistamiseen.

Vastuullinen vapaus parhaimmillaan ottaa huomioon ihmisiä itseään kunnioittavan ja arvoa antavan lähtökohdan rakentaa inhimillisen ja oikeuden mukaisen yhteiskunnan, jossa moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus saavat elää todeksi. Poliittinen voima löytyy rakentavasta yhteisöllisyydestä, yksilöitä unohtamatta. Inhimillisyys voi myös olla pääomaa, käyttövoima, jonka tavoittelun voi asettaa politiikan ohjenuoraksi. Tätä tahdon rohkeasti kannattaa ja tämän eteen tehdä töitä.

Miksi politiikkaan

Miksi politiikkaan

Muutosvoima on tänä päivänä vahva. Ajan henki vaatii uudenlaista rohkeutta, kyseenalaistamista ja arvokeskustelua. Ihmissuhdeosaajana näen, että politiikka – myös eduskuntatyö – on pohjimmiltaan elämistä eri näkökulmien ja intressien välillä. Vaikuttaminen tapahtuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa, kuuntelemisessa ja siinä, että ymmärretään kokonaisuuksia eikä vain yksittäisiä päätöksiä.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä etsin jatkuvasti tapoja tehdä asioita toisin – ehkä paremmin tai ainakin tarkoituksenmukaisemmin. Minulle on ominaista, että puhun ennemmin kuin vaikenen. Uskon avoimuuteen, reiluuteen ja siihen, että luottamus syntyy silloin kun asiat tehdään näkyviksi ja yhdessä.

Lähdin mukaan politiikkaan vuonna 2012 kuntavaaleissa, aluksi sitoutumattomana. Halusin vaikuttaa niihin asioihin, jotka tuntuivat tärkeiltä arjessa – lasten palveluihin, kylän elinvoimaan ja siihen, että kuntalaisten ääntä kuullaan. Pian huomasin, että Keskustan ajattelutapa ja arvot vastasivat omaani: käytännönläheinen päätöksenteko, toisten huomioon ottaminen ja vastuullinen taloudenpito. Niinpä liityin mukaan.

Tämän jälkeen olen saanut toimia monipuolisissa luottamustehtävissä: Pornaisten kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtajana, Keusoten hallituksessa, Uudenmaan aluevaltuutettuna sekä Keskustan Uudenmaan piirin ja puoluevaltuuston jäsenenä. Näiden tehtävien kautta olen saanut nähdä päätöksenteon eri tasot – ja sen, miten tärkeää on yhdistää paikallinen ymmärrys laajempiin kokonaisuuksiin.

Jokaisessa tehtävässäni haluan edistää ennaltaehkäiseviä ratkaisuja, inhimillisyyttä ja arjen toimivuutta. Minulle politiikka ei ole näyttämistä vaan vaikuttamista – yhdessä tekemistä ja eteenpäin viemistä.

Siksi olen nyt tässä. En väitä tietäväni kaikkea, mutta haluan kysyä, kuunnella, oppia ja viedä asioita eteenpäin sinun kanssasi.


Vaikutetaan yhdessä – valtuuttamanasi voin tehdä parhaani.

Minä olen

Minä olen

Olen 44-vuotias nainen Uudeltamaalta. Perheeseeni kuuluu puolisoni ja kolme lasta – kaksi heistä opiskelee toisella asteella, nuorin on alakoululainen.

Koulutukseltani olen sosionomi (AMK), ja työurani on kuljettanut minut lastensuojelusta kehitysvammaisten palveluihin, etsivästä nuorisotyöstä TE-toimiston palveluvastaavaksi. Tällä hetkellä työskentelen valtiolla johtavana asiantuntijana yhteiskehittämisessä KEHA-keskuksessa. Kehitämme työllisyysalueiden kanssa yhdessä tietojärjestelmiä ja koordinoin muuta verkostotyötä sisäisesti sekä olen mukana jaostotyöskentelyssä.

Olen kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta ja minulla on ollut mahdollisuus toimia useissa luottamustehtävissä niin kunnallisella kuin alueellisellakin tasolla. Minulle vaikuttaminen on ennen kaikkea vastuunkantoa – halua ymmärtää, kuulla ja etsiä ratkaisuja yhdessä.

Arkeni rytmittyy perhe-elämän ja luottamustehtävien yhteensovittamisesta. Ulkoilu ja kuntosalilla käyminen auttavat pitämään tasapainoa kiireen keskellä. Pysähtyminen, havainnointi ja uteliaisuus ovat minulle tapa elää ja vaikuttaa.